Kotimatka pitkä niin,ei vastaantulijaa
illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan,synkkä mieli pujahtaa
syksyiltani yksinäisyyteen.
Kas pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi lainkaan.
Nyt muistan, miten paljon mä tehdä tahdoinkaan
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan
::Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu
pois kesän kukkaset syksy vie.
Elin jotain mitä meiltä unohtunut on,
minkä avullasi löytää mä voisin.
on kesä lyhyt, niinkuin haave saavuttamaton
sitä mikä oisi voinut olla toisin.
Kai tulet pian,ennenkuin pimeään mä jään
ei kai kaikki ole mennyt hukkaan.
Jos löytäisimme toisemme,silloin ehkä nään,
keinon jolla kaiken vielä saamme kukkaan.
::Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu...jne.
Syksyn tuuli mukanaan
vie kesän muistotkin
nyt jo turhaan sä kysyt minne viekään.
Nyt rakastan kai vähemmän,
kuin ennen rakastin,
mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.
Nyt majakat me näämme,
kun myrsky raivoaa
tuuli vaahtopäinen äänen tänne kantaa
-ja tärkeintä on sydämemme
ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.
::Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu..jne.
Sanat Tove johanson.
Säv. Erna Tauro.
Kommentit