Kotimatka pitkä niin,ei vastaantulijaa

illat sammuvat kylmään hämäryyteen.

Jo tule lohduttamaan,synkkä mieli pujahtaa

syksyiltani yksinäisyyteen.

 

Kas pimeähän saa sitä ajattelemaan,

mitä muuten ei muistaisi lainkaan.

Nyt muistan, miten paljon mä tehdä tahdoinkaan

miten vähän siitä aikaan mä sainkaan

 

::Kiirehdi  rakkain jos rakkaus kutsuu,

päivän ei hetket niin pitkiä lie.

Suo valon syttyä, yö kohta saapuu

pois kesän kukkaset syksy vie.

 

Elin jotain mitä meiltä unohtunut on,

minkä avullasi löytää mä voisin.

on kesä lyhyt, niinkuin haave saavuttamaton

sitä mikä oisi voinut olla toisin.

 

Kai tulet pian,ennenkuin pimeään mä jään

ei kai kaikki ole mennyt hukkaan.

Jos löytäisimme toisemme,silloin ehkä nään,

keinon jolla kaiken vielä saamme kukkaan.

 

::Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu...jne.

 

Syksyn tuuli mukanaan

vie kesän muistotkin

nyt jo turhaan sä kysyt minne viekään.

Nyt rakastan kai vähemmän,

kuin ennen rakastin,

mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.

 

Nyt majakat me näämme,

kun myrsky raivoaa

tuuli vaahtopäinen äänen tänne kantaa

-ja tärkeintä on sydämemme

ääntä noudattaa

ja kaikkemme toisillemme antaa.

 

::Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu..jne.

                        Sanat  Tove johanson.

                        Säv. Erna Tauro.