....sitten siveltimeen hienoon tartun,

hopeaväriin viileään sen kastan

ja rantein herkin kaiken yli maalaan

verkon olevaista kietovan.

Maan pinnasta sen ytimiin se tunkee 

ja karhun kämmenestä kulkee kukkaan , 

kalliohuiput laaksoihin se liittää 

ja raunioihin nuoret kaupungit . 

Ei mikään irrallaan voi mistään olla , 

eimikään milloinkaan voi olla toisin 

               

                   ja ikuinen on kaiken yhteys.... 

                           

                                      Aila Meriluoto . 

                                              (lasimaalaus)